|
Post by Senna on Mar 30, 2014 15:56:46 GMT 2
|
|
|
Post by JMMS Julia on Apr 10, 2014 13:35:21 GMT 2
10.4.2014 Ensimmäistä kertaa Zarzamorassa Saavuin tallille neljältä, koska tiesin että Reddie menisi tänään viiden tunnille. Se on HeC ryhmä, missä ratsastajat eivät enää tarvitse apua. Päätin käydä taluttelemassa Reddietä maastossa ennen kuin ratsastajat tulisivat laittamaan hevosia valmiiksi. Menin heti ensimmäiseksi Reddien karsinan luokse. Poni tuli innokkaana tuhisemaan ovelle, ja nappasin ponin keltaisen riimun ovessa olevasta koukusta. Laitoin riimun ponin päähän ennen kuin avasin oven, koska en halunnut että se lähtisi karkuun. Napsautin myös samalla keltaisen riimunnarun lukon kiinni riimuun. Sen jälkeen pääsin vihdoin avaamaan karsinan lukot, ja pääsin ponin karsinaan. Reddie alkoi tutkia taskujani, ja taputin sitä kaulalle. Sidoin sen kiinni karsinan seinässä olevaan renkaaseen, ja hain ovessa roikkuvan keltaisen fleeceloimen, koska kävellessäni tallille huomasin, että pihalla oli aika tuulinen sää. Heitin loimen ponin päälle, minkä jälkeen kiinnitin etusoljet ja mahavyöt. Viimeisenä laitoin vielä hännän häntäremmin läpi. Päätin lähteä käveleskelemään läheiseen metsään, minkä takia lähdin etsimään ponille suojia jalkoihin. Suljin oven huolellisesti, ja lähdin satulahuoneeseen. Reddien harjakopasta löysin keltaiset jännesuojat ponin etujalkoihin, mutta pääin lainata joltain ponilta suojia myös takajalkoihin. Lopulta löysin Bonnyn kopasta sen vaaleanpuna-ruskeat takajalan jännesuojat, ja lähdin suojien kanssa takaisin ponin luokse. Avasin karsinanoven lukot, ja avasin suojien tarrat. Reddie katsoi minua suloisesti, ja laitoin suojat sen jalkoihin. Päätin laittaa ponin oikein hienon näköiseksi, ja kävin vielä hakemassa toimiston kaapista kuminauhoja. Laitoin Reddielle pienen sykeröt missä ei onneksi mennyt kauaa, Saksassa olin joutunut tekemään sitä niin paljon. Irrotin ponin seinässä olevasta renkaasta, ja lopulta olimme ponin kanssa valmiita lähtöön.
Kun pääsimme pihalle, huomasin että muutama oppilas oli jo ilmestynyt vanhempiensa kanssa tallin pihaan. Päätin toimia ripeästi ja lähdimme kävelemään nopeasti läheistä metsäpolkua kohti. Kun pääsimme polun alkuun, kiristin hieman otettani riimunarusta, koska en halunnut että Reddie pääsisi karkuun. Lähdimme kulkemaan käyntiä polkua pitkin, ja huomasin että ponilla kyllä energiaa riittää. Reddie käyttäytyi kumminkin aika nätisti, ja ei edes hirveästi ihmetellyt erikoisia ääniä. Kun pääsimme reitin puoliväliin, kaivoin uuden puhelimeni taskustani ja huomasin että kello on jo puoli viisi, ja yleensä siihen aikaan hevosia ruvetaan laittamaan ensimmäiselle tunnille. Lähdin juoksemaan polkua pitkin ja Reddie ravasi perässäni. Matkassa ei kestänyt kuin viisi minuuttia, ja pian olin tallin pihassa.
Vein Reddien omaan karsinaansa, minkä ovella odottikin 10-vuotiaalta näyttävä tyttö. -Mikä oikeus sulla on viedä mun ponia yhtään mihinkään? tyttö alkoi marista ja katsoin tyttöä ihan ihmeissäni. -Ööö... No Reddie on mun hoitoponi, niin kyllä mulla on siihen oikeus, vastasin tytölle. Tyttö jatkoi kitinäänsä, mutta en kuunnellut vaan aloin hoitamaan Reddietä. Sidoin ponin karsinan seinässä olevaan renkaaseen, ja otin fleeceloimen pois. Nappasin samalla suojat sen jaloista ja laitoin tarrat tiukasti kiinni. Vein fleeceloimen karsinanoveen, etujalansuojat Reddien harjakoppaan, ja takajalansuojat Bonnyn harjakoppaan. Palasin takaisin karsinalle ja avasin Reddien harjassa olevat sykeröt, koska en halunnut jättää niiden riisumista sen nirppanokkaisen tytön vastuulle. Vein kuminauhat vielä takaisin toimistoon, ja palasin karsinalle. Tyttö oli jo laittanut satulan Reddien selkään, joten irrotin Reddien seinästä ja otin siltä riimunnarun ja riimun pois ja laitoin ne karsinanovessa olevaan koukkuun. -Joo sä voit kyllä häipyä jo, mä osaan hoitaa näitä poneja ihan itekkin, tyttö sanoi ja päätin lähteä koska en jaksanut ruveta vänkäämään. Lähdin tallista ja lähdin kävelemään kohti kotia.
Toivottavasti pidit!
|
|