|
Post by Senna on Feb 28, 2014 17:31:28 GMT 2
Andrine "Riina" Norjanvuonohevonen Tamma Hoitaja: - Entiset hoitajat: Sofia
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 1, 2014 0:16:53 GMT 2
Mie annan varmaan hiirmu hyvän ensivaikutelman suttaamalla puhelimen kuvanmuokkausohjelmalla jotain näin lapsellista, mutta onneks ensivaikutelmat ei aina pidä paikkaansa :3 Tää nyt on tämmönen söpö pikaluomus kun on kiirettä. ♡ I hm//Mutta tuohan on kivasti muokattu! Ei ainakaan itseltä onnistuisi +120p
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 12, 2014 0:16:33 GMT 2
Seisoskelin pihaton tarhan aidalla, ja kiipesin sen päälle istumaan. Katselin kolmea pihaton asukkia. Yksi niistä oli suomenhevonen. Tiesin sen verran, että sillä ei ole hoitajaa. Shettisruuna Tou Mon, Touho, oli tummempi, valkoharjainen kujeilija, joka seisoi tympääntyneenä keskellä tarhaa. Kolmas hevonen oli Riina, uusi hoitoheppani. Se seisoskeli pihaton seinään nojaillen, maasta heinänkorsia hamuillen etsien. Sen talvella vähän lössähtänyt pystyharja pitäisi siistiä tässä joku päivä, ja taisi kuratarhassa yönsä viettänyt poni kaivata vähän harjaustakin. Lähdin siis hakemaan tallista tammalle päitset, riimunnarun ja harjapakin. Saapuessani takaisin tarhalle, oli Riina tullut kavereineen aidan viereen odottamaan - vissiin luulivat että haen ruokaa. "Mitä heposet pienoset", puhelin kolmikolle. Astuin mutaiseen tarhaan, ja ajattelin, että ensi kerralla laitan kumisaappaat jalkaan - eihän tästä tul muutes mittää. Nappasin nyt Riinan kiinni, se antoi todella helposti pujoittaa liilan riimun päähänsä ja sidoinkin sen narulla tarhan aitaan. Tarhassa oli muutama iso, jyhkeä kuusi, jotka olivat ilmeisemmin kasvaneet aukeassa paikassa aina. Hassua, kuinka puista pystyykin päätellä, kauanko ihminen on metsäaukeaa asuttanut - kuuset olivat jyhkeitä, leveitä ja pitkäoksaisia, muut puut eivät olleet niitä puristaneet suikuloiksi. Metsä oli siis kaadettu tästä jo ehkä sata vuotta sitten - ainaskin suurinpiirtein. Aloin etsiskelemään sopivaa harjaa Riinan pakista. "Milläs susta nuo kurat harjais pois?" kysyin tammalta. Päätin alottaa kumisualla, ihan vaa pyyhkiä eka sotan pois ja sitte myöhemmi pyöritellä talviturkkiakin vähäsen pois. Ihanan pörrönenhän tamma oli, mutta varmaan jo joskus viikon päästä se on tosi sotkusen näköne. "Onko kivaa kun on joku paijaamassa", jutustelin Riinalle ja suin sitä pehmeällä, muovisella kumisualla. Sekin oli liila, niinkun vissiin kaikki varusteet. Pöllyttelin turkkia seuraavaksi pölyharjalla, niin sai kuivaneenkin kuran pois. Sitten pystyikin jo hyvin pyörittelemään kumisualla. Harjasin pään ja jalat ja puhdistin kaviotkin. Riina nautti harjailusta ja venytti kaulaansa. Rapsuttelin sitä session päätteeksi. "Mitäs tehtäis?" kysäsin tammalta. "Mennäänkö kentälle taluttelee?" Laitoin harjapakin kiinni ja vähän etäälle tarhasta, ettei Touho tule riehumaan sen kanssa. Talutin vuonistamman tarhasta ulos, ja lähdettiin kentälle päin. Taluttelin Riinaa aluksi vain kaviouraa pitkin. Olisi paljon kivempaa mennä taluttamaan maastoon, mutta en todellakaan aio mennä itseäni eksyttämään.. Sitten vasta, kun tunnen Riinan paremmin ja joku polut tunteva lähtee mukaan. Vähän ajan taluttelun jälkeen mentiin erikokoisia ympyröitä ja voltteja. Näin ratsukoiden vilahtelevan maneesiin, ketään ei tainnut kiinnostaa mutavellissä kävely. Kyllä me raviakin otettiin, vaikka minun oli vähän raskasta julsta mutavellissä - noh, koheneepa kunto. Eipä kentälle tullut mitään, ja mitäs ihmeellistä olisi kertoa koululiikkeistä joita tehtiin taluttaen? Taikka harjaamksesta, kun siitä jo kerroin. Siksi päätän kertomukseni tähän. ♡ II hm//Mukava tarina! Kiva kirjoitustyyli ja hyvää sujuvaa tekstiä +193p
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 17, 2014 16:23:19 GMT 2
Tarhailua ~ ma 17.3.Riina tuli trhalle odottelee hoitajaansa :3 ♡ III hm//Suloinen kuva, mutta en tiedä johtuneeko kuvakulmasta vai mistä, mutta Riina näytää vähän pyöreältä +190p//Pikemminkin romuluinen pää, eihän (pyöreä) masu ees näy :3 -Sofia
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 29, 2014 7:37:59 GMT 2
Puuhailua Riinan ja Touhon kanssa
Sofia: Istuskelin pihaton aidalla ja katselin hevosia. Riinaa ei näkynyt missään, kaipa se lepäili metsässä. Touho-poni sen sijaan taapersi pitkin pihattoa jotain etsien, taikka odottaen. Lumi oli jo sulanut, ja siellä täällä maa oli yhtä velliä. Tänään oli tuulista ja pilvet peittivät taivaan, välillä ne rakoili mutta ei päässyt aurinko häikäisemään. Vedin takinkaulusta kiinnemmäs ja hupun päähäni. Takaatani alkoi kuulua askelia, joku tuli tiuhaan askeltaen suoraan minua kohti. Se huohottikin vähäsen ja ilmeisemmin ei pitänyt märästä säästä. Käänsin päätäni ja silmäkulmastani näin pikkuihmisen.
Rebe: Kiirehdin pihatolle, minun piti juoksuttaa Touho ennen jatkotuntia, sillä muuten se ei keskittyisi ollenkaan. Ja siellähän pikkumies oli, seuraamassa aidanviertä. Joku istui aidalla, ja tervehdin tuota hiljaisella "hei"llä. "Touhoo!" vihelsin ja luikahdin aitaukseen. Piilotin riimun selkäni taakse ja lähestyin tummaa poniruunaa.
Sofia: Pikkuihminen ei pahemmin minuun kiinnittänyt huomiota. Vastasin hänen moikkaamiseen, mutta jäin aidalle istumaan. Riinan violetti riimu, ja sen naru, roikkuivat kädessäni. Hyppäsin alas aidalta ja lähdin metsästämään Riinaa. Kiertelin puskia, mutta poni olikin nätisti odottamassa pihatossa, missä kääpiötyttö hoiti jo kääpiöponiaan.
Rebe: Touhon metsästys sujui odotettua paremmin, ja talutinkin sen sisälle pihattorakennukseen. Se vuonis jonka nimeä en muistanut nuokkui siellä, mutta teki kiltisti tilaa meidän tullessa valtaamaan sen alue. Aloin pyörittelemään talvikarvaa pois kumisualla, ja Touholta sitä karvaa lähtikin. Minussa oli jo nyt varmaan enemmän karvoja kuin gorillalaumassa, ja lisää oli tulossa. Touho nakkeli niskojaan ja huitoi hännällä ärtyneesti, taisi se vähän polkea jalkaakin mielenosoituksellisesti. "Hei kuule! Ei! Mä tiiän, et tykkää, hyihyi vatsanharjaus, mutta pakko mikä pakko... Nooin..." juttelin ruunalle kyykistellessäni sen vatsan vieressä. "Joo, pääset kuule jatkotunnille! Ja ettet sä ihan niitä visko selästä miten sattuu, eka mennäänki juoksuttaa", rapsuttelin sen otsaa, ja katsoin kuinka se aidalla istunut tyttö tuli sisälle ja laittoi riimun vuoniksen päähän.
Sofia: Yllättäin tämä kääpiötyttö alkoi puhumaan. Hänen mielestään olin sitonut Riinan liian huolimattomasti kiinni. Hänen mielestään Touho pillastuu jos hevoset pääsevät irti kesken herran hoitamisen. "No Riina on kyllä niin kiltti, että elä pelekää. Se ei oo samanlaine karkuri kun sinun poni." Aloin harjailemaan vuonistammaa. "Mie oon muute Sofia", sanoin. Tykkään tutustua ihmisiin, alkaa haastaa juttuja. "Käyn ysiluokkaa, ollaa ehkä nähtyki koulussa."
Rebe: "Hmph. Dissaatkos Touhoa, häh?" murahdin hieman loukkaantuneena. Ei, kukaan ei kutsunut ponipoikaa karkuriksi. "Rebekka..." vastasin ja kuokin Touhon kaviot tyhjäks. "Seiskalta. 7A", totesin vielä. Kakkarainen... Kuitenkin Sofia olisi kuullut niitä huuteluita... Ja sitten ne alkaisivat taas tallilla.... Luikahdin Touhon toiselle puolelle, ja rapsutin ruunaa korvien takaa ja harjan alta. Sen lempipaikat.
Sofia: "Heh, luulet mua varmaan nyt vanhukseks. Nää, vaik mul on ikää ja pituutta, nii oon yks kersa! Sen viel näät, ajallaan." Ai että, ei kannata ees ajatella niitä leirejä nykykutosten tyttöjen kaa... Semmosen villi meno, ettäh! Harjailtiin poneja, ja pian olikin valmista. "Mitäs meinahat tehdä?" kysyin.
Rebe: "Enpä oikeestaa", mutisin. "Sitä mä vaan mietin että ootko kuullu niitä ihania huuteluita....." huokaisin. Kun ponit olivat harjattu, Sofia kysyi mitä meinasin tehdä. "No mun pitäis juoksuttaa tätä enne jatkotuntii, ku muuten tää viskasee ne alas ennen ku ne ees ehtii selkään."
Sofia: "Mää voin tulla kans juoksuttelee", sanoin. "En oo kyl kuullu varmaa", mietin. "En ainaskaa muista." Rebekaksi esittäytynyt henkilö huokaisi helpotuksesta. Lähdimme hakemaan tallista valjaita ja liinoja, ja pian löysimmekin kaiken tarvittavan. Ajattelin, että Riina on niin mukava heppa, että otan vaan juoksutusliinan ja pitkän raipan. Kyllä kai se osaa kääntyä juoksuttajaan päin, ja muuteskii, en jaksanut ettiä sopivaa juoksutusriimua. "Onkohan kenttä jo sula", mietiskelin ääneen.
Rebe: "On se varmaan... Ainaki tunnit on maneesissa ni on pakko mennä muutenki kentälle", totesin laittaessani satulaa Touholle. Se menisi seuraavalle tunnille, joten juoksuttaisin sen varusteineen päivineen. Kun olimme molemmat valmiita köpöttelimme kentälle, ja otimme molemmat paljon tilaa.
Sofia: "Emmä nää kenttäilyä pakkona", huutelin omasta päästä kenttää. "Tykkään ratsastaa taivasalla. Se on nii nättiä kattoo maisemia, etenkii taivasta." Muistelin niitä ihania, lyhyitä päiviä, kun näki auringonnousun matkalla kouluun ja ihanan, värikkään laskun koulusta tullessa. Aamuaurinko oli ihanan lämmin ja keltainen, kirkas, kun iltapäivällä taivas värjäytyi keltaiseen, oranssiin, kultaan, punaiseen, vaaleanpunaiseen ja liilaan - jotaan niin kaunista sävyleikkiä! Uppouduin hyvin ajatuksiini, mutta muistin kuitenkin alkukäyntien jälkedn pyytää ravia. Kohta testataan mitenkä kuuliainen Riina on.
Rebe: Alkukäynnit sujuivat edes jotenkuten, mutta raveissa Touho alkoi riuhtomaan liinassa. Se yritti päästä pois, teki ihme spurtteja, hyppi ja pukitteli. Hetken testailtuaan poni luovutti ja laski päätään, ravaten rytmikkäästi eteenpäin. Vilkaisin sivusilmällä Sofiaa ja tuon hoitsua, ja heillä näytti menevän oikein hyvin. Kello lähenteli uhkaavasti tasaa, kymmenen minuutin päästä alkaisi Touhon tunti. Riina menisi vasta sitä seuraavalle. Pyysin ruunalta laukkaa, ja se lähti todella kovaa eteenpäin. "Heiheihei.... Sooo.... Touho... Kuule, prrrrrt....." yritin hidastaa ponin menoa, epämääräisin tuloksin.
Sofia: "Mitäjos tiukennat liinaa lyhyemmälle ja menet siihi sen etee? Kai se sillon hidastaa." Rebe saattoi juuri ja juuri kuulla vinkkini toppuutteluidensa seasta. Vähän hän lähentyikin ponia, ja kehän pienentyessä vauhtikin onneksi hidastui. Pääsin taas keskittymään omaan työhöni. Juoksutin Riinaa yhdessä nurkassa niin, että se kulki kahdesti ympyrässä ihan aidanviertä. Se helpottaisi minua. "Ravi", pyysin ja maiskuttelin vähän. Riina lähti laiskahkoon raviin. Maiskutin lisää, mutta vasta raipan napautus hevosen taakse maahan sai sen kovempaan menoon. Tein siirtymisiä käynnin, ravin ja laukan välillä. "Sun pitää varmaan mennä viemää se Touho? Keksitää sen jälkee tunniks jotain tekemistä."
Rebe: Tuntilaisia alkoi valumaan maneesin eteen, ja itse talutin Touhoa pienen tytön luokse. Voi kamala, noin pieni, mitähän Touho sanoisi. "Meetkö sä Touholla?" kysyin kohteliaasti tuolta. Tyttö ei vastannut mitään ja kaappasi vain ohjat kädestäni. Hän tiuskaisi miksei ollut saanut varustaa ruunaa itse. "Mun piti juoksuttaa se että Touho kuuntelis", vastasin. "KYLLÄMÄ OSAAN SILLÄRATSASTAA! Ei sun ois tarvinnu!" tyttö kiekaisi, ja tuhisten poistuin takavasemmalle. Muuten olisin kuristanut sen siihen paikkaan. Ärtyneenä palasin Sofian luokse, ja kampesin itseni aidalle.
Sofia: "No mikäs sulla nyt?" kysäsin tytöltä jonka pään päällä leijui sysimusta savupilvi, ainakin ilmeestä päätellen. "Karkasko Touho?" kiusottelin vielä silmää iskien. "Noei kun rasittava pikkukersa tuli isottelee!" Rebekka raivosi. "Oottaa vaan kun tunti loppuu, kuinkakohan monesti on tippunu... Voi hyvää päivää sen taaperon kanssa!" Annoin tytön selvitellä raivoisaa päätään jonkinaikaa, ja juoksuttelin Riinaa. Luulojeni mukaan Rebekka rauhottui, ja oli taas iloisella päällä.
Rebe: Kauaa en voinut olla vihainen, edes sille pikkukersalle, sillä lohdutin itseäni sillä ajatuksella, että tyttö putoaisi edes kerran. "Mites sä meinasit sit jatkaa ton kaa?" hymyilin ja katselin ravaavaa Riinaa. Hyppäsin alas aidalta, ja sanoin käyväni nopeasti maneesissa. Pitäisi pikkukersojen vyöt kiristää, ettei ne putoaisi selästä.
(yhistän viestit koneella phones 8000 merkin raja)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 29, 2014 7:39:48 GMT 2
Sofia: En ehtinyt vastata, kun Rebekka oli jo vipeltänyt maneesille. Nooh, voisinpqhan rauhassa alotella siirtymiset. "Käynti", pyysin ja maiskautin. Riina käveli puoli kierrosta käyntiä, kunnes sanoin: "Seis!" Riina hidasti, muttei pysähtynyt. Koitin vielä äänellä pysäyttää, mutta päädyin siirtämään juoksutusraioan sen eteen ja se pysähtyi. "Hyvä tyttö", kehaisin, ja aloitin saman alusta.
Rebe: Minut käskettiin kiristämään jokaikinen vyö, ja sainkin kahdet tallatut varpaat siinä hommassa. Palailin sitten kentälle, jossa Sofia työskenteli ahkerasti Riinan kanssa. "Hei! Siinä oli hieno pysähdys!" hihkaisin. "Muista et se sit menee tolle seuraavalle tunnille...." muistutin vielä varmuuden vuoksi.
Sofia: "Juu, muistan kyllä, ja kiitos. Meinasin harjotella vielä peruuttamista, se ei kuluta sen energiaa, ja hyväähän liikunta näille tekee!" Rebekka ei keksinyt mitään tekemistä, jäi vaan istumaan aidalle ja pälpättämään löysistä satulavöistä. Minä otin Riinan keskelle kenttää, ja kokeilin, mistä se on opetettu peruuttamaan. Laitoin käteni sen turvalle, mutta mitään ei tapahtunut. Painoin vähän, mutta Riina vain heilutti korviaan kummastuneena. Vedin vähän liinalla kaulaa kaarelle, mutta ei se peruuttanut päästä. Kokeilin painaa ryntäistä, etenkin lavan etuosasta, ja vielä äänelläkin kehotin peruuttamaan, niin tamma otti pari askelta taaksepäin. "Hyvä tyttö, Riina", kehaisin.
Rebe: ".... Ja sit se niiku lähti valumaan se vyö. Ja Lagi tietenkin veti härkäpavut nenäänsä ja läks nopeesti kentän toisee päähä. Mä jäin sinne matkan varrelle sillai hienosti", selitin jotain tarinaa Lagista. Niin... Lagi. Tahtomattanikin huokaisin ja hyppäsin alas aidalta. "Tosin nyt se on ylläpidos jollaa pikkulikal...."
Sofia: "Mä en tiiä tallissa asuvista hevosista mitään", sanoin ja aloitin peruutusharjoitukset uudestaan. "Eikä mua paljoa jaksa kiinnostaa. Pihatossa on tarpeeksi poppoota." Rebekka oli kans sitä mieltä, et tallissa oli niin paljon heppoja, ettei kaikkiin ehdi tutustua huolella. Ainakaan hetkessä. Riina alkoi oppimaan siihen, että ryntäistä painaminen tarkoittaa peruuttamista. Ajattelin lopettaa harjoitukset melkeen kymmenen onnistumisen jälkeen.
Rebe: "Siis Lagi on mun oma poni..." totesin hiljaa. Katselin Sofian peruutusharjoituksia, ennen kuin muistin, että minun piti siivota karsinoita. "Tuuksä mukaan, nopeemmin se sit sujuu", hihkaisin.
Sofia: "Voinhan mää tulla auttelee, vien vaa Riinan oottelee pihattoo. Saa sit tuotua varusteetki. Mul ei vaan oo mitää hajua tallista, muutako se varustehuone", naurahdin. Riina meni ihan kiltisti huilailemaan hetkeksi tarhaan suomenhevosen, Sateen, kanssa. Rebekka esitteli innoissaan tallia, minkä tunsi paljon minua paremmin.
Rebe Tallikierroksen jälkeen nappasin kottarit ja kaksi talikkoa mukaani, ojentaen toisen niistä Sofialle. Tungin itseni ensimmäiseen vapaaseen karsinaan, ja aloin varovasti noukkimaan kikkareita talikkoon. Kun talikko oli täynnä viskaisin lasti kottareihin. Ei kukaan jaksaisi noukkia vain yhtää kikkaraa ja heittää sitä kottikärryihin, sitten taas. Parempi tapa oli täyttää talikko niin täyteen ettei sitä meinannut jaksaa nostaa, ja sitten kaataa sisältö talteen.
Sofia: Katselin vähän aikaa Rebekan ahkeraa puhertamista talikonvarressa, kunnes hän katsahti minuun kummastellen ja aloin itsekin, öh vähän hienovaraisemmin noukkimaan tarpeita kottareihin. Ehdittiin siivota muutama karsina, kunnes muistin Riinan. "Hei, vartin päästä alkaa tunti!" sanoin. "Tuutko auttaa sen varustamisessa nii ei myöhästy." Vietiin sonnat lantalaan ja lähettiin pää kolmantena jalkana pihatolle. Matkalla muistin: "Voi ei! Varusteet jäi", ja juostiin hakemaan nekin. "Meiän pitäs saaha se maneesii vajaas kymmenes minuutis", huohotin, ja alettiin hommiin.
Rebe: "Sä sentäs harjasit sen jo aikasemmin.." totesin ja pyyhin pölyharjalla nopeasti suurimmat liat. Tungin kaviokoukun Sofian käteen, ja aloin itse hönkimään kuolaimia lämpimiksi.
Sofia: Yhteistuumin olimme pian valmiita, ja vietiin Riina maneesiin. Touhon ratsastaja tuli kiukkuisena luoksemme. "Tää poni on ihan tyhmä", se sanoi. "Se oli koko tunnin ihan sairaan laiska", pätkä jatkoi. "Ja sitäpaitsi se on ilkeä. Se pukitti!" Rebekka oli ilmeisen tyytyväinen kun Touho oli heittänyt tytön kyydistään. "Haha, takdat nyt olla vähän vahingoniloinen, Rebekka", naureskelin talutellessamme ponia tarhalle. "Ehkä vähä", tyttö nauroi. "Ja voit sanoa ihan Rebeksi vaan. Tai Repeks", hän jatkoi. "Okei, Repesorsa", kikatin.
Rebe: Riisuessani Touholta satulaa tulin ajatelleeksi yhtä asiaa. Olin itse pudonnut ruunalta vain kerran, ja sekin oli ensimmäisellä hyppykerrallamme. Yhteistä taivaltakin oli kuljettu kohta seitsemän kuukautta, ja yksi tallinvaihto koettu. "Jos sut joskus täältä myydään, niin sit mä aion ostaa sut.." puhuin ponille vahingossa ääneen. Tajusin Sofian paikallaolon vasta vähän myöhään, ja puhkesin nauruun.
Sofia: "Haha, kyllä mää uskon että oot kiintyny siihen. Söppänä herra", sanoin ja aloin harjaamaan sitä.
Rebe: "Niin, ja siis mä hoidin sitä jo siellä vanhalla tallilla, ja olisin saanu ostaa sen, mutta tarjosin justiinsa liian myöhään. Niiku pari kolme tuntii..." huokaisin, ja muistin sen surun. "Larissa oli sanonut että ois se tarjonnu mulle sitä eka, mutta sitten ku joku ehti tarjoomaan jo ja sil oli kiire myyä kaikki pois..."
Sofia: "Voi ei", huokaisin. "Ehkä vielä joku päivä saat sen omaksesi." Rebe alkoi putsaamaan ponin kavioita, ja minä sutasin vielä hännän selväksi. "Eiköhän viedä tavarat talliin", ilmoitin. "Kotiinkin pitäisi lähteä." "No, oli mukava tallipäivä, tullaa uuestaakii", tyttö vinkkasi minulle. Veimme varusteet ja sanoimme heipat toisillemme.
♡: IV hm
|
|