#2 Kevyttä ratsastelua
4.2.2014
Talutin energistä Rikua tarhasta, jossa se oli kuluttanut aikaansa syöden kaverinsa, Terun, kanssa. Iso pohjoisruotsin hevonen oli tullut muakin vastaan portille, mutta työnsin sen lempeästi pois ja kävin nappaamassa Rikun kiinni. Talutin hieman vetävän orin talliin ja jätin sen sitten karsinaansa odottamaan, kun hain harjat, varusteet ja oman kypäräni ovelle. Riku oli alku kangertelun jälkeen hyväksynyt Zarzamoran hyväksi kodiksi ja olikin ollut kiva suurimmalle osalle ihmisistä ja hevosista. Laskin satulan nostettavalle telineelle ja suitset satulan päälle.
Menin ovelle ja pukkaisin sen auki. Otin pehmeän harjan sisälle karsinaa ja aloin harjaamaan tummanruskeaa talvikarvaa. Kurjaa oli, kun pakkaset oli lauhtunut ja nytkin oli plussaa pari astetta. Tilsoja tulisi. Harjattuani Rikun perusteellisesti katsoin, ettei jaloissa ollut mitään epämääräisyyksiä ja puhdistin sitten kaviot lumesta. Riku seisoi kiltisti koko ajan ja pukkasi minua poskeen, kun olin valmis. Hymyilin lempeälle orille ja rapsutin sen otsaa pitkän otsatukan alta. Riku oli koko hoitamisen ajan ollut yllättävän rauhallinen, kummastelin sitä vähän, mutta totesin sitten sen olevan hyvä juttu. Vein harjan ja kaviokoukun harjalaatikkoon ja nappasin sieltä siniset jännesuojat. Menin takaisin Rikun luokse ja kyykistyin orin etujalan viereen. Avasin paketissa olleet suojat ja aloin laittamaan yhtä niistä oikeaan etujalkaan. Juuri kun se oli melkein paikoillaan, Riku nosti jalkansa ylös ja kuopaisi sillä kerran.
- Lopeta! komensin ja yritin uudestaan. Taas sama tulos.
- Sulle pitää laittaa suojat, muuten sä kolhit jalkas ihan pilalle, yritin puhua Rikulle järkeä ja yritin taas. Tällä kertaa sain suojan nopeasti paikoilleen ja tarpeeksi kireälle. Super!
Vaihdoin puolta Rikun kaulan alta ja kyykistyin vasemman etujalan viereen ja laitoin sen nopealla ja hyvällä taktiikalla. Onnistui. Nousin ylös ja taputin Rikun kaulaa. Noin nyt oli suojat, vielä satula ja suitset. Menin taas karsinan ulkopuolelle ja kiskaisin hiukseni ylhäältä alas. Ne valahtivat olkapäille ja selälle. Laitoin ne sitten alas niskaan poninhännälle ja painoin mustan, ilmastoidun kypärän päähäni. Otin satulan syliini ja menin Rikun luokse. Ori haisteli hetken koulusatulan istuinosaa ja sitten kiinnostus lopahti ja ori alkoi tutkimaan tyhjää ruokakuppia. Sain satulan minua korkeammalle hevoselle selkään ja kävin toisella puolella suoristamassa sinisen kouluhuovan ja ottamassa satulavyön alas. Taas toisella puolella. Ongin vyön orini mahan alta ja kiinnitin sen löysälle vastinhihnoihin. Nappsin suitsen karsinanovesta, johon olin ne jättänyt. Riisuin Rikulta riimun ja laitoin nopealla liikkeellä ohjat orin kaulalle. Otin kylmähköt kuolaimet käteeni ja aloin lämmittämään niitä. Kului hetki ennen kuin ne olivat lämpöset ja tarjosinkin niitä sitten Rikulle, joka otti pienen pakotuksen jälkeen ne suuhunsa. Vedin niskahihnan korvien yli ja aloin kiinnittelemään solkia. Valmis!
Talutin Rikun ulos tallista ja aloin säätämään maastakäsin jalustimia. Kiristin satulan vielä ennen kuin aloin etsiä jotain, jonka päältä nousta Rikun selkään. Sieltä se löytyi, pienikokoinen jakkara. Talutin orin sen luokse ja käänsin sen sillä lailla, että pääsisin ponnistamaan ylös. Riku seisoi paikallaan, kun ponnistin sen selkään, mikä oli hyvä juttu, tietenkin! Kumarruin kiristämään matalalla olevaa kouluvyötä ja lyhensin sitten parilla reiällä molemmat jalustimet. Tuli tilsoja tai ei ratsastin Rikun kenttää kohti, joka sijaitsi vasemmalla ja maneesin toisella puolella. Riku käveli lauhkeasti rauhallista vauhtia kentälle. Portti oli onneksi auki, joten ei tarvinnut kuin mennä siitä läpi. Porttia en sulkisi. Annoin Rikun kävellä löysin ohjin jonkin aikaa ja keräsin ne sitten käsiini. Orin pää nousi ylemmäs ja askeleet reippaantuvat, Riku tiesi, että työt oli edessä. Maiskautin ja painoin kantapääni kevyesti orin kylkiin. Riku vastasi apuihin hyvin ja nosti rennon ravin. Tykkäsin tosi kovaa, kun Riku pystyi olemaan rento ratsastaessa, eikä se jännittynyt muuten kuin silloin kun tammoja oli paljon lähettyvillä tai kun tapahtui jotain yllättävää, tai kun oli esteitä. Oli vasta aamupäivä ja illemmalla olisi tunti, miten olin sen unohtanut, mietin samalla kun kevensin suurten askelten tahtiin. Nooh, menisimme vain kevyen kevyesti, lupasin itselleni. Voisimme käydä katsomassa maastoja.
Olin ajatuksissani kun kuulin jonkun puhuvan, vavahduin ja siirsin Rikun käyntiin.
- Hei, sanoi vaaleanruskea hiuksinen nuorehko tyttö, joka näytti tutulta.
- Heei, sanoin ja mietin samalla mistä tyttö oli niin tutun näköinen. Ei tullut mieleen, vaikka kuinka pinnisteli.
- Mä oon Rebekka, tyttö sanoi.
- Iida, vastasin.
- Sulla on hieno hevonen, Rebekka sanoi mitaten samalla Rikua katseellaan kavioista korvankärkiin.
- Kiitos, vastasin kohteliaasti.
- No mut mä meen nyt, tyttö sanoi. - Laitanko portin kiinni?
- Ööö... ei tarvi, mä oon menos pian maastoon käveleen.
- Okei, Rebekka vastasi ja kääntyi ympäri ja lähti kävelemään tallille.
Käänsin Rikulla suuntaa ja pyysin sen takaisin raviin. Menimme pari kierrosta ja tein voltteja, joilla taivuttelin orin jäykäksi muuttunutta kaulaa. Pian lopettelin ja taputin Rikun kaulaa, kun olin saanut itseni tyytyväiseksi taivuttelusta. Otin jalat jalustimista ja ratsastin Rikun pois kentältä. Menimme tallin eteen, missä yritin pohtia suuntaa maastoon. Tummatukkainen ja tummiin pukeutunut poika tuli tarhoilta päin taluttaen hienon väristä sabinoa suomenhevosta.
- Eksyksissa? se kysyi.
- En, mutta mistä pääsee maastoon? kysyin.
- Perjaatteessa monestakin paikasta, mutta ratsasta kentälle päin ja jatka sen ohi suoraan, poika neuvoi.
- Kiitos, sanoin ja käänsin Rikun.
- Sun hevosella onn kauheet tilsat, poika se huusi vielä perääni.
Heilautin kättäni vastaukseksi ja annoin Rikun jatkaa rauhallista käyntiä metsään. Ympärillemme kohosi korkeat tuuheat kuuset, kun jatkoimme matkaa suoraan eteen päin. Polku oli tallattu, mutta silti luultavasti harvakseen käytetty.
Rikun pää heilui käynnin tahtiin ja annoin omien jalkojeni roikkua rennosti alaspäin. Ori säpsähti yhtäkkiä jotain, mitä en nähnyt, mutta rauhoittui ja jatkoi kävelyään. Taputin Rikua. Polku kääntyi oikealle ja jatkoi loivasti mutkitellen taas suoraa. Tunsin kuinka tilsat suureni ja sitten lähti pois. Samaa jatkui koko matka tallille. Polku oli kiertänyt takaisin sinne mistä lähdimme. Riku käveli tallille päin ja mä vaan istuin sen selässä matkustajana. Ori oli selväsi tänään hitailla. Hyppäsin alas orin selästä tallin edessä ja nostin jalustimet ylös. Löysäsin vielä satulavyötä ennen kuin talutin orin talliin. Kello ei vieläkään ollut paljoa, totesin, kun olin satulahuoneessa varusteiden kanssa. Laskin satulan paikoilleen ja putsasin suitsista kuolaimet, ennen kuin laitoin ne roikkumaan naulakon tapaseen.
Palasin rikun luokse parin porkkanan kanssa, jotka tiputin orin ruokakippoon. Harjasin reippaasti orin vielä kertaalleen ja tyhjensin kaviot tilsoista. Laitoin Rikun selkään kevyen loimen ja riimun päähän. Kiinnitin vielä narun riimuun ja lähdin sitten taluttamaan oria takaisin tarhaan. Ori pukkasi mua olkapäähän ja siihen jäi kuolainen läntti.
Palasin vielä takaisin talliin kottikärryjen ja talikon kanssa. Putsaisin nyt karsinat, niin illalla ei tarvinut. Aloitin Ellin karsinasta, tamma oli siisti kakkaaja ja sen kasat oli kaikki yhdessä nurkassa. Pissan etsimiseen meni hetki, mutta sekin löytyi ja olin selvinnyt vähällä ylimääräisellä turpeella. Työnsin kärryt Rikun karsinalle. Ori olikin paljon likaisempi. Karsinassa ei ollut yhtäkään siisiä kasaa, vaan kaikki oli potkittu ympäriinsä. Tosi kiva, Riku. Orin kupistakin löyty yksi kikkare, nappasin sen sormilla ja viskasin kärryihin. Valmis. Vedin kärryt lantalaan ja kippasin ne pois. Kävin hakemassa vielä Rikulle vähän lisää turvetta ja totesin sitten olevan valmis. Kävin tallituvassa, mutta sielä ei ollut ketään, harmi, joten lähdin autolleni.
Iida ♥ Riku & Elli
//Tarinalla on ihanan paljon pituutta, mutta ainakin itseäni alkoi hieman tympiä lukea monta riviä tekstiä pelkästään hevosen varustamisesta. Jos tarinan pääpaino olisi enemmän vaikka ratsastuskessa, olisi lukeminenkin paljon mielekkäämpää Myös jonkin verran kirjoitusvirheitä havaittavissa etenkin kertomuksen alkupuolella. Mutta muuten mukava tarina lukea. +500p
ps. pilkunviilausta, mutta Kettu on jumissa karsinassaan vielä ainakin tämän viikon, joten sitä ei hirveästi tarhoilta tarvitse hakea